Sadepäivä Pekingissä

Toisen Peking päivän aamuna sää ei todellakaan suosinut, ulkona satoi vettä ihan kaatamalla! Tulisi käyttöä edellisenä päivänä ostamalleni sateenvarjolle.
Tietysti se oli juuri se päivä jolle olin varannut reissun Muurille, vähän jo harmitti kun katsoin säätä ja mietin reissun onnistumista.
Hotellin aulassa tapasin oppaani, joka ehdotti muurille suuntautuvan retken siirtämistä seuraavaan päivään. Ihan hyvä ajatus, koska siinä kaatosateessa muuri ei ehkä olisi ollut parhaimmillaan.
Ylimääräinen vapaapäivä koitti ja päätin käyttää sen shoppaillen. Oppaani neuvoi minulle tien lähimmälle metroasemalla ja kertasi pikaiseen lipun ostamisen ja hinnan. Lippu metroon maksaa 2RMB (0,25e) ja sillä saa ajella keskustan linjoilla. Metron käyttäminen on helppoa ja halpaa ja nopeaa, keskustan ruuhkat jää maan pinnalle.

Shoppailupäiväni keskittyi Wanfujingille, oikeastaan kerkesin käveleksiä vain kahdessa ostoskeskuksessa, tai oikeammin hallia, jossa oli vieri vieressä pieniä kojuja. Vaatteita, kenkiä, silkkiä, teetä, koruja, elektroniikkaa.... Ihan hurjaa. Välillä se ihmisten määrä ja jatkuva "leiiidi, leiiidiii, look, loook" alkoi ahdistaa ja piti poistua kävelykadulle. Kahdessa kirjakaupassa kävin myös, muutama postikortti ja kiinalainen kirja tarttui mukaan.

Wanfujing, turisteille suunnattu ostoskatu

  

Aamulla alkanut sade kasteli kengät ihan kunnolla ja päätinkin, että ostan jotkut järkevät kävelykengät sandaalien ja likomärkien tennareiden lisäksi. Kengiksi valikoitui pinkki-harmaat sporttisandaalin tapaiset, melko umpinaiset kengät, koska tällä reissulla on tarkoitus kävellä paljon oli nämä juuri tarkoitukseen sopivat.

Jos aikaisemminkin olen herättänyt huomiota Kiinassa, koska olen länsimainen, yksin matkustava nainen, niin nyt vasta herätän; minulla on tatuointi kiinalaisin merkein. On hauska nähdä kuinka ihmiset yrittävät nähdä kättäni paremmin ja lukevat merkkejä. Aika monet jopa kysyvät miksi ja mitä sanat on englanniksi, tai omalla kielelläni. Olen myös sanonut, että kysessä on pätkä laulua. Eräässä nuorisoputiikissa tilanne päättyi siihen, että kyseinen biisi etsittiin netistä ja Pekingiläisessä vaatekaupassa kuunneltiin sitten Popedaa! En valita, hieno kokemus!
Päivän lounaan ja illallisen söin ulkona kävellessäni. Lounaaksi "jotakin käärittynä johonkin", en tiedä tarkalleen mitä, mutta hyvää oli. Joku lettua muistuttava juttu ja täytteenä jotain lihaa ja kasviksia.

Illallisen söin ruokakujalla, kanapalleroita vartaassa ja kevätkääryle jonka jälkeen on turha kuvitella kevätkääryleiden maistuvan miltään, oli se niin hyvää! Illallinen maksoi 10RMB (1,5e)!




Ihan kaikkea ruokakujilla tarjottua en syönyt.

Vielä illalla sataa ripotteli muutaman pisaran ja oli kyllä hauska nähdä kuinka värikkäitä sateenvarjoja kiinalaiset kaivavat esiin sateen alkaessa. Ei näy kenelläkään mustaa tai tummansinistä, ihania värejä.

Kiina 2011: Peking, suuri rakkauteni.

Ensimmäinen päivä Kiinassa.
Lentokentällä olin vielä ihan sekaisin aikaerosta, pitkästä matkasta (14h kotoa lähdöstä) ja kaikesta hälinästä. Kun se Pekingin kenttä on vielä kohtuullisen iso, koneelta terminaaliin siirrytään ensin kävellen, sitten junalla, jonotellaan loputtoman pitkissä jonoissa..... taksijonossa meinasi jo iskeä epätoivo, kun en ollut tarpeeksi röyhkeä, länsimainen nainen näytti olevan jonossa ilmaa.
Taksi kuitenkin ajoi hotellille tosi reippaasti, maisemia katsellessa aloin tajuta, että olen lopultakin taas Pekingissä, ihanaa! Vajaan tunnin kestäneelle matkalle kertyi hintaa noin 100RMB (11e).

Hotellilla harkitsin hetken päiväunia, mutta totesin paremmaksi ratkaisuksi lähteä ulos. Lämpötila oli 29 astetta, mutta aurinkoa täällä ei sankan savusumun takia juurikaan näkynyt, harmaa taivas ja tosi kuumaa, hassua.

















Iltapäivällä satoi muutaman pisaran vettäkin, juuri sen verran, että sain ostaa ihanan sateenvarjon, mutta ei niin paljon että varjo olisi tullut käyttöön. Oikeastaan varjolle oli käyttöä vain yhtenä päivänä, mutta onpahan nyt hankittuna sateenvarjo, jollaista ei toivottavasti tule Tampereen kaduilla vastaan.












Kävelin hotellilta alkavaa pientä ostoskatua, kurkistelin pienen pieniin putiikkeihin ja hypistelin kaikkea kivaa mitä kaupoissa näkyi. Yhdestä pikkuputiikista mukaan tarttui silkkimekko, jota en vaan voinut vastustaa. Suuntana minulla oli lähin ostoskeskus, koska halusin nähdä mitä siellä on, vaikka aikaero tekikin olosta hassun epätodellisen, enkä todellakaan ollut varsinaisesti shoppailemassa. Ostoskeskuksessa näytti kuitenkin olevan muutama kauppa jotka olisi syytä myöhemmin katsastaa, sekä kahvila (tärkeä!) ja pari kivalta vaikuttavaa ravintolaa.

Hotellin lähellä on tosi kaunis puisto, joen rantaa pitkin meneviä kävelyteitä ja patsaita ja temppeleitä. Sinne puistoon suuntasinkin ja jotenkin aika lakkasi olemasta. Ihanan rauhallinen ja kaunis puisto, minä unelmieni Kiinassa, voi että! Mä näin itseni juoksemassa joen vartta ja tuli ihan sellainen olo, että kyllä minä täällä voisin jonkin aikaa asuakin.


Savusumun määrä on kyllä kamala, ei Pekingissä juuri sinistä taivasta nähnyt!


Mutta paikallisia kissoja sentään löytyi muutama, kaikkea liikkuvaa ei ollu syöty. Myöhemmin palasin puistoon ja tajusin, että kissat taisi olla länkkäreiden suojelussa, oli nimittäin jonkun suurlähetystön takapiha millä nuo kissat ruokaili.



Alkuillasta lähdin palailemaan hotellia kohti ja matkalla söin annoksen kanadumplingseja. Oli kyllä ihan loistavan hyviä!
Dumpling-annokselle ja jääteelle hintaa kertyi 27RMB (3e), että eipä sitä voi kovin kalliiksi kutsua!

Kiinalaisia juttuja

Tämän blogin aloituksessa on mennyt aikaa reilu vuosi.
Piti aloittaa jo silloin, kun edellistä matkaa suunnittelin ja järjestelin, mutta jotenkin se vaan jäi kaiken suunnittelun jalkoihin.
Piti aloittaa matkakertomuksella heti reissun jälkeen, en aloittanut.
Piti laittaa kuvia näkyville syksyn mittaan, ei ollut aikaa.

Lopulta en osannut päättää otsikkoa, selasin ostamaani Chinese idioms-kirjaa ja etsin mukavaa ja kuvaavaa otsikkoa. Kun on otsikko, tekosyyt viivyttelylle on vähissä.
Viimeisen sysäyksen aloitukselle sain nyt, kun tajusin että haluan paikan jonne voin purkaa Kiinaan liittyviä uutisia ja niiden herättämiä ajatuksia.

Edellisestä reissusta tehty matkakertomus on odottanut koneella reilun puoli vuotta ja nyt alkaa olla aika siirtää se luettavaksi.
Kuvia on myös paljon, niitäkin kasaan tänne, toiveissa kuitenkin on ettei tämä jää pelkäksi kuvablogiksi.