Kiina 2011: Peking, suuri rakkauteni.

Ensimmäinen päivä Kiinassa.
Lentokentällä olin vielä ihan sekaisin aikaerosta, pitkästä matkasta (14h kotoa lähdöstä) ja kaikesta hälinästä. Kun se Pekingin kenttä on vielä kohtuullisen iso, koneelta terminaaliin siirrytään ensin kävellen, sitten junalla, jonotellaan loputtoman pitkissä jonoissa..... taksijonossa meinasi jo iskeä epätoivo, kun en ollut tarpeeksi röyhkeä, länsimainen nainen näytti olevan jonossa ilmaa.
Taksi kuitenkin ajoi hotellille tosi reippaasti, maisemia katsellessa aloin tajuta, että olen lopultakin taas Pekingissä, ihanaa! Vajaan tunnin kestäneelle matkalle kertyi hintaa noin 100RMB (11e).

Hotellilla harkitsin hetken päiväunia, mutta totesin paremmaksi ratkaisuksi lähteä ulos. Lämpötila oli 29 astetta, mutta aurinkoa täällä ei sankan savusumun takia juurikaan näkynyt, harmaa taivas ja tosi kuumaa, hassua.

















Iltapäivällä satoi muutaman pisaran vettäkin, juuri sen verran, että sain ostaa ihanan sateenvarjon, mutta ei niin paljon että varjo olisi tullut käyttöön. Oikeastaan varjolle oli käyttöä vain yhtenä päivänä, mutta onpahan nyt hankittuna sateenvarjo, jollaista ei toivottavasti tule Tampereen kaduilla vastaan.












Kävelin hotellilta alkavaa pientä ostoskatua, kurkistelin pienen pieniin putiikkeihin ja hypistelin kaikkea kivaa mitä kaupoissa näkyi. Yhdestä pikkuputiikista mukaan tarttui silkkimekko, jota en vaan voinut vastustaa. Suuntana minulla oli lähin ostoskeskus, koska halusin nähdä mitä siellä on, vaikka aikaero tekikin olosta hassun epätodellisen, enkä todellakaan ollut varsinaisesti shoppailemassa. Ostoskeskuksessa näytti kuitenkin olevan muutama kauppa jotka olisi syytä myöhemmin katsastaa, sekä kahvila (tärkeä!) ja pari kivalta vaikuttavaa ravintolaa.

Hotellin lähellä on tosi kaunis puisto, joen rantaa pitkin meneviä kävelyteitä ja patsaita ja temppeleitä. Sinne puistoon suuntasinkin ja jotenkin aika lakkasi olemasta. Ihanan rauhallinen ja kaunis puisto, minä unelmieni Kiinassa, voi että! Mä näin itseni juoksemassa joen vartta ja tuli ihan sellainen olo, että kyllä minä täällä voisin jonkin aikaa asuakin.


Savusumun määrä on kyllä kamala, ei Pekingissä juuri sinistä taivasta nähnyt!


Mutta paikallisia kissoja sentään löytyi muutama, kaikkea liikkuvaa ei ollu syöty. Myöhemmin palasin puistoon ja tajusin, että kissat taisi olla länkkäreiden suojelussa, oli nimittäin jonkun suurlähetystön takapiha millä nuo kissat ruokaili.



Alkuillasta lähdin palailemaan hotellia kohti ja matkalla söin annoksen kanadumplingseja. Oli kyllä ihan loistavan hyviä!
Dumpling-annokselle ja jääteelle hintaa kertyi 27RMB (3e), että eipä sitä voi kovin kalliiksi kutsua!